Kuvittele, että sinulla on ympärilläsi joukko samankaltaisia nuoria kuin sinä. Kaikilla olisi yhteinen päämäärä ja jokainen ryhmän jäsen seisoisi kaverinsa rinnalla ja auttaisi onnistumaan. Epäonnistumisen kohdalla todettaisiin yhdessä riemuiten, että ”moka on lahja!” ja jatkettaisiin matkaa pikku erheestä oppineena. Ilo ja nauru värittäisivät yhteistä aikaa ja eikä kyyneleitäkään koskaan tarvitsisi peitellä.
Kuvittele, että saisit turvallisesti tuntea niitä tunteita, joita sinä tunnet ja samalla oppisit toisen ihmisen tapoja ajatella ja tuntea. Saisit hetkeksi unohtaa muun maailman ja olla joku muu. Oppisit ymmärtämään ja hyväksymään, katsomaan ja kuuntelemaan. Ennen kaikkea oppisit tulemaan itse nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin sinä olet.
Kuvittele, että oppisit tuntemaan itsesi vahvuuksinesi ja heikkouksinesi ja oppisit luottamaan itseesi. Saisit rohkeutta puhua toisille ihmisille ilman häpeää. Olisit osa yhteisöä, jonka avoimmuus ja rohkeus antaisi sinulle eväät arjessa jaksamiseen nyt ja tulevaisuudessasi. Oppisit osallistumaan sinua kiinnostaviin asioihin ilman, että erilaisten ihmisten kohtaaminen jännittäisi peloksi asti. Sinusta kasvaisi uskaltaja, joka katsoisi omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan silmästä silmään ja haastaisi itsensä.
Kuvittele, että sinun mielikuvituksesi saisi mahdollisuuden kukoistaa. Sinä näyttelisit, laulaisit, tanssisit, loisit musiikkia ja ääniä, suunnittelisit valoja, tekisit näyttäviä maskeerauksia ja pukuja, rakentaisit lavasteita tai mitä ikinä keksisitkin. Ympärilläsi olisi luovia ihmisiä, joista jokaisella erilaiset taidot ja vahvuusalueet ja yhdessä te oppisitte hitsaamaan ne yhteen juuri täydelliseksi kokonaisuudeksi. Vahvan ryhmähengen viitoittamalla tiellä te saavuttaisitte päämääränne yhdessä ja lopputulosta olisi ihailemassa ihmisiä, jotka salaa toivoisivat olevansa juuri niinkuin te.
He istuisivat teatterisalin pimeydessä ylpeinä siitä, että te uskalsitte.
Sinä uskalsit.
Minä olin kuin sinä, nuori ystäväni. Haaveilin rohkeudesta ja siitä, että löytäisin oman paikkani ja että joskus minä saisin olla esimerkkinä muille hiljaisille. Että eräänä päivänä minä loisin uusia maailmoja ja tarinoita, jota pysäyttävät kuuntelemaan.
Kuvitelmista tuli arkea ja minusta kasvoi uskaltaja.
Taiteilija Viljanen 