Kolumni

Luovuuden nostatus on välillä melkoinen savotta


Nokian Uutiset, 20.2.2020

On se välillä melkoinen savotta saada aikaan sellainen tila, jossa luovuus pääsee kukoistamaan ja ideat sinkoilemaan. Tilalla tarkoitan sekä henkistä olotilaa sekä sitä tässä todellisuudessa kiinni olevaa, käsin kosketeltavaa paikkaa. Kyllä sitä aatosta jaloa joskus saa totisesti houkutella esiin kaikenlaisilla menetelmillä ja hokkuspokkuksilla, sillä arjesta humisevaa päätä voi olla työlästä hiljentää.

Itselläni toimii liki sadan prosentin varmuudella rituaali, johon kuuluu lämmin suihku kynttilänvalossa, iso kuppi kahvia (luomisprosessin intensiteetistä riippuen voi mennä koko pannukin), rauhallinen taustamusiikki ilman laulua ja esteettisesti miellyttävä, siisti koti. Näistä jälkimmäinen on tällaiselle herkkäaistiselle yllättävän tärkeäkin tekijä niiden luovuuden kukkasten  esiin houkuttelemisessa. Usein luomistyöhön tähtäävä rituaalini alkaakin ensin konkreettisen tilan työstämisellä (sanotaan myös arkikielessä siivoamiseksi), jonka aikana annan itselleni luvan hiljalleen päästää irti aivoja kuormittavasta huminasta. Lipsahtaa toisinaan jonnekin meditatiivisen siivoamisen puolelle, vaan sekös suloinen tunne onkin, kun havahtuu imurointitranssistaan huomaamaan kodin olevan miellyttävyyden ytimessä. Ja sitten se ansaittu suihku, jossa viimeisetkin aivohuminat huuhtaistaan viemäriin rauhallisen musiikin soidessa taustalla kynttilöiden valaisemassa kylpyhuoneessa. Tämän kiireettömän puhdistautumisrituaalin aikana voi tietoisesti suunnata ajatuksiaan jo lempeästi siihen suuntaan, missä luovan työskentelyn aihealue liikuskelee. 

Ehdottoman tärkeä osa luovuuden synnyttäisessä on myös häiriöttömyys, joten kännykkä saa olla äänettömällä kaikessa rauhassa. Jaloissa kuuluu tottakai olla villasukat ja vaatteiden ei sovi kiristämän eikä ahdistaman, niin on ihmisen hyvä olla. Vielä kun sen suloisen höyryvän papuviinikupposen (qahwa al-bon, meikäläisittäin kahvi) keralla on herkullinen voileipä, niin ajatuksia puurouttava arkihumina alkaa olla tiessään ja väylä uusille ideoille on auki.

Ja nyt kun oikein tarkastellaan tätä luovaan tilaan tähtäävää rituaalia, niin yllättävän identtiseltähän se vaikuttaa rentoutumisen ja palautumisen näkökulmasta. 

Niinhän se on: luovuus vaatii aikaa ja tilaa, johon ei muun maailman hälyt mahdu. Joutilaisuutta, jossa aisteja kuormittavat ärsykkeet on minimoitu, jotta keho ja mieli pääsevät elpymään. 

PS. Tämäkin teksti on tuotettu yllä kuvailtua rituaalia apuvälineenä käyttäen. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s